Voitteko uskoa, että mä rupean olemaan ihan mahdottoman kärsimätön. Välillä tuntuu etten muuta tee kuin vahtaan joka nipistystä. Joko se syntyisi? Todettakoon, että isovanhemmat ovat samanlaisia. Anoppi kyselee joka välissä : "etkö sä nyt tajua lähteä?" Joo, en tajua, oon niin tyhmä! Luulis tuon seitsemän lapsenlapsen mummona tietävän ettei odottava äiti sitä päätöstä tee. Valivali...

Anyway, tänään on ollut erilainen päivä. Suppareita on tullut pitkin päivää. Osa pistää puuskuttelemaan ja osa menee ohi rentoutumalla. Mitään säännöllisyyttä niihin ei saa edes keksimällä. Selkää, alavatsaa ja pakaroita jomottaa ja juilii. Mutta mikään noista ei voimistu niin, että tietäisi lähdön olevan tänään tai huomenna. Kaikki poppakonstitkin on jo kokeiltu moneen kertaan. 

Lähettäkää nyt niitä kunnon suppareita tänne, pliis !