Tänä aamuna olikin aikainen herätys (mitenhän näihin tottuu sitten taas kun töihin palaa?) kun äippäpolille piti ehtiä kello kahdeksaksi. No, ei siinä mitään, mutta sitä ennen piti viedä kaksi nuorimmaista siskolle hoitoon. Niinpä puoli perhettä istui autossa jo himpun yli seitsemän kun toinen puoli jäi vielä kotiin aamukahvin äärelle. Äiti oli pirteä kuin talven valvonut karhu hypättyään yöllä 5-6 kertaa vessassa.
Ajoissa kuitenkin ehdin äpkl:lle. Klo 08.00 piti ohjeen mukaan ilmoittautua ja lääkäri aika klo 08.15. Just joo. Puoli tuntia heti aamusta koko talo myöhässä. Ehdin siinä odotellessakin käymään kahdesti vessassa.

Lääkäri oli.. hmm.. vanha mies, yhtä leveä kuin pitkä ja tukka sekaisin kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Lisäksi mukana oli kandipoika ja kätilö. Ensi alkuun "liirumlaarumit" edellisistä synnytyksistä ja sitten mamma laverille. Onneks ei halunneet alatutkimusta tehdä. Lääkäri ensin tunnusteli massun päältä Villiksen kokoa ja asentoa. Eikä osannut hänkään varmaksi sanoa onko vauva perä- vai raivotarjonnassa. Seuraavaksi ultrattiin. Ja selvisi, että Villis on pää alaspäin jo niin syvällä ettei sitä (siis päätä) enää tunne päältäpäin. Selkä vasempaan kylkeeni päin ja jalat oikealla. Tämän hetkinen paino vauvalla on noin 3,7kg ja jos kasvaa la:an asti, voipi hyvinkin ylittää 4kg. Mutta mahtuu kyllä alateitse. Samalla lääkäri näytti kandille munuaiset, sydämen, napanuoran virtaukset, Villiksen vehkeet yms. Poikana on siis edelleen pysynyt ;-)

Loppuun lääkärin terveiset: Huomenna kun on "kirjojen ja kansien mukaan" täydet viikot, olen tervetullut synnyttämään koska vain =)

Juu-u, tulisinhan mä. Kuka vinkkais saman Villiksellekin? Ja pitäis toi isikin saada työmatkalta kotiin...