Päivitystä pukkaa hiljaiseen tahtiin. Tuntuu vain ettei ole oikein mitään kerrottavaa. Seuraavaa neuvolaa ja rakenneultraa odotellessa. Villiksen potkut ovat jo paljon selkeämpiä ja tuntuvat useammin. Ilmeisesti ei ole näitä nykyajan vauvoja kun aloittaa jumpan aina kun istun läppärin ääreen, potkis vaan äiti nouse ylös siitä. Tai sit mä vain istun liian kumarassa.. Massun läpi ei liikkeet vielä tunnu, ainakaan mun mielestä enkä ole vielä muiden antanut makkaroitani taputella =D Hehkeä keskiraskaus on siis menossa. Vai mikä se nyt oli? Väsymystä ajoittain edelleen sekä ruokahaluttomuutta, todnäk vika löytyy tässäkin kohtaa itsestäni. Ulkoilu on jäänyt vähemmälle ja jos syötävää tekeekin mieli niin liian usein nappaan vain voikkarin tms lämpimän ruoan sijaan.

Jonkinlaisen itsesuojelun tajusin eräänä päivänä olevan käytössä. En uskalla puhua vauvasta ääneen. Korvaan vauva-sanan aina jotenkin muuten kiertäen. Esimerkiksi vauvan nukkumispaikasta oli puhetta, niin sanoin vain että pinnasänky voi olla meidän makkarissa niin kauan kun sitä tarvitaan. Vaikka olisin voinut sanoa, että vauva nukkuu meidän makkarissa. Itse olen tästä kiertelystäni kummissani, en muita lapsia odottaessa ole näin tehnyt.